Että on pelottavaa olla neljän lapsen äiti, aina saa pelätä että kenelle tapahtuu ja mitä. Nyt oli sitten Eetun vuoro. Eetu lähti tänään kaverinsa luo pitkästä aikaa ja he asuvat vähän syrjempänä keskustasta, vanhalla maatilalla. No, pojat oli menneet leikkimään vanhaan navettaan ja heijanneet itseään sellaisessa vanhassa kettingissä kuin tarzan. Ketju oli pettänyt katosta irti ja Eetu tippui liaanistaan selälleen navetan betoniselle lattialle. Itse hän ei ollut raukka tajunnut mitä oli tapahtunut ja hoiperrellut pihalle verissä päin ja valitellut hassua oloaan. Kaverin äiti oli pakannut lapset pikaisesti autoon ja täysiä terveyskeskukseen,  josta hoitaja soittaa minulle ja kertoo että minun pieni poikani on siellä pää halki... Aivot raksuttaa miljoonaa ja mies päättää lähteä katsomaan tilannetta terveyskeskukseen. Poika on ihan sekaisin eikä tajua mitä on tapahtunut, kyselee samoja asioita kerta kerran jälkeen ja on erittäin itkuinen ja sekava.Eetun takaraivossa on noin viidensentin pituinen poikittainen haava joka on tikattu valmiiksi, mutta lääkäri tahtoo lisää tutkimuksia, että kaikki on varmasti kunnossa. Mies soittaa minut paikalle ja lähdemme pojan kanssa ambulanssi kyydillä tyksiin. Tyksissä tutkitaan, kuvataan ja tarkkaillaan. Lopun viimein saan tietää että pojalla on haavan lisäksi ainakin aivotärähdys ja häntä tarkkaillaan kirurgisella osastolla, niskanikamat oli vähän arveluttavan näköisiä kuvissa mutta lastenkirurgi tulkitsee ne sitten huomenna ja siihen asti vain odotamme. Oli todella kurjaa jättää itkevä pelokas pieni poika sinne ihan outojen ihmisten kanssa, mutta kyllä ne ihmiset osaa auttaa siellä paremmin kuin minä täällä kotona. Huomenna menen sitten aamulla takaisin pojan luo tyksiin ja toivottavasti tulen sieltä pojan kanssa päivän mittaan kotiin takasi.